Mikä ihme tätä blogia vaivaa, kun kaikki kuvat on hävinny ihan teille tietämättömille!? Kylläpä nakertaa, enkä ossaa korjata noita. Yritin otsikkokuvanki ladata uusiks, mut ei auttanu. MRRRR...
--
No nyt ne alko osa ihan itestään näkyä, joskin tuon otsikkokuvan sain sentään ladattua uusiks. HUH helpotti :) Nyt nukkumaan, ÖITÄ!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Motivaation puutetta !
On tosiaan ollu ehkä vähän motivaation puutetta ja laiskotusta näin niinku muutenki, ku en oo joutanu tänne kirjottelemaan. Tässä nyt kyllä on vähän yhtä sun toista kylläkin tapahtunu!
Ensinnäkin kun viimeks postailin maistraatin käynnistä, niin vaihdoin siis mun sukunimen mun vanhaan "tyttönimeen". En siis oo naimisiin vielä kerinny mennä saati erota, mutta mulla oli mun isäpuolen nimi 5-vuotiaasta lähtien. Nyt on taas se oma, eli Pylkkönen. <3 Jonkun verran oon tosiaan koulussa ja vaikka sun missä saanu kuulla onnitteluja nimen vaihdoksen johdosta.. :D Siinä sitten kiitellään että kiitoskiitos nyt vaan, vaikka en oo kyllä naimisiin menny! Uusia korttejaki on kukkaroon päässy tilailemaan tässä..
Toka juttu ois ehkä se että kävin kokkeilemassa tuossa 24. pvä BB-haussa Kuopiossa. Joo, turha reissu oli, eikä siitä nyt sen enempää hirveesti! Ärrrsyttäviä oli ne tenttaajat ja lähinnä kyllä nauratti se niitten v-mäisyys, mutta siis muuten ihan kiva kokemus sinänsä. Petra oli onneks henkisenä tukena ja seurana siellä sit! :)
Sitte sain muuten kesätöitäkin koko kesäks. Ihanan helppoo hommaa; meen taas yhden tuttavaperheen aspergeripojan henkilökohtaiseks avustajaks! Ja maailman kiltein poika onkin. Eli ruuanlaittoo ja semmosta pientä luvassa koko kesä. :) Eihän siitä mitään huipputiliä tule, kun vaan 6h/pvä ja 5pvä/vko, mut sen verran että pärjää ja saa ehkä jotain pieniä hankintojakin tehtyä! Kävin kyllä kans hakemassa kelalta opintolainan takausta, kun tuli mieleen että millähän minä sen kesäkuun alun elän kun ei tuu tukia ennää ja palkka vasta kuun lopussa! Päätöstä ei oo vielä tullu, mutta siis hoidossa on homma.
Aino muutti mun luo! Se tuli ensin perjantaina vähän niinku "viikonloppulomalle" mun luo äidin pyynnostä, mut sit se tais vähän niinku tulla jäädäkseen, kun en taho ennää pois antaa! Kyllä sen vaan huomaa, jos on enempi koiraihmisiä ku kissa. Ja on se nii ihana kun joku nelijalkanen juoksee aina ovelle vastaan (tosin niin tekee Erkkikin :D) ja kun on joku motivaatioo nostattava lenkkikaveri! Käytiin tuossa just äsken Ainon ja Hannen kanssa pikkunen iltalenkki heittää. :) Mulla oli yökkärihousut kyllä jalassa, mutta nää onkin paljo mukavammat ja lämpimämmät ku jotkut farkut!
Tästä tullee nyt kyllä ihan hehtaaripostaus jos mä vielä jatkan ni ehkä lopetan nyt jo ihan suosiolla!
ainiin ps. tännään oli kyllä ihan perus maanantai perrrrttti... Myöhästyin bussista ja menin sitte mummon luo oottelee seuraavaa bussia ja luotin niihin mummon aikatauluihin nii myöhästyin vielä toisestaki bussista! Ja sit pudotin kynttelikön päähäni. Että niin. Päätin sit hautautua loppupäiväks kämpille peiton alle kattoo True Bloodeja. Ihme etten rekan alle jääny ku käytiin Ainon kanssa kaupassa päivällä! :D
Ensinnäkin kun viimeks postailin maistraatin käynnistä, niin vaihdoin siis mun sukunimen mun vanhaan "tyttönimeen". En siis oo naimisiin vielä kerinny mennä saati erota, mutta mulla oli mun isäpuolen nimi 5-vuotiaasta lähtien. Nyt on taas se oma, eli Pylkkönen. <3 Jonkun verran oon tosiaan koulussa ja vaikka sun missä saanu kuulla onnitteluja nimen vaihdoksen johdosta.. :D Siinä sitten kiitellään että kiitoskiitos nyt vaan, vaikka en oo kyllä naimisiin menny! Uusia korttejaki on kukkaroon päässy tilailemaan tässä..
Toka juttu ois ehkä se että kävin kokkeilemassa tuossa 24. pvä BB-haussa Kuopiossa. Joo, turha reissu oli, eikä siitä nyt sen enempää hirveesti! Ärrrsyttäviä oli ne tenttaajat ja lähinnä kyllä nauratti se niitten v-mäisyys, mutta siis muuten ihan kiva kokemus sinänsä. Petra oli onneks henkisenä tukena ja seurana siellä sit! :)
Sitte sain muuten kesätöitäkin koko kesäks. Ihanan helppoo hommaa; meen taas yhden tuttavaperheen aspergeripojan henkilökohtaiseks avustajaks! Ja maailman kiltein poika onkin. Eli ruuanlaittoo ja semmosta pientä luvassa koko kesä. :) Eihän siitä mitään huipputiliä tule, kun vaan 6h/pvä ja 5pvä/vko, mut sen verran että pärjää ja saa ehkä jotain pieniä hankintojakin tehtyä! Kävin kyllä kans hakemassa kelalta opintolainan takausta, kun tuli mieleen että millähän minä sen kesäkuun alun elän kun ei tuu tukia ennää ja palkka vasta kuun lopussa! Päätöstä ei oo vielä tullu, mutta siis hoidossa on homma.
Aino muutti mun luo! Se tuli ensin perjantaina vähän niinku "viikonloppulomalle" mun luo äidin pyynnostä, mut sit se tais vähän niinku tulla jäädäkseen, kun en taho ennää pois antaa! Kyllä sen vaan huomaa, jos on enempi koiraihmisiä ku kissa. Ja on se nii ihana kun joku nelijalkanen juoksee aina ovelle vastaan (tosin niin tekee Erkkikin :D) ja kun on joku motivaatioo nostattava lenkkikaveri! Käytiin tuossa just äsken Ainon ja Hannen kanssa pikkunen iltalenkki heittää. :) Mulla oli yökkärihousut kyllä jalassa, mutta nää onkin paljo mukavammat ja lämpimämmät ku jotkut farkut!
Tästä tullee nyt kyllä ihan hehtaaripostaus jos mä vielä jatkan ni ehkä lopetan nyt jo ihan suosiolla!
ainiin ps. tännään oli kyllä ihan perus maanantai perrrrttti... Myöhästyin bussista ja menin sitte mummon luo oottelee seuraavaa bussia ja luotin niihin mummon aikatauluihin nii myöhästyin vielä toisestaki bussista! Ja sit pudotin kynttelikön päähäni. Että niin. Päätin sit hautautua loppupäiväks kämpille peiton alle kattoo True Bloodeja. Ihme etten rekan alle jääny ku käytiin Ainon kanssa kaupassa päivällä! :D
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Erkki tuli taloon
Tänään kotiuduin vihdoin. Kerkesin kyllä vielä inventoimaan 7h, ja kun kerran oli sunnuntai niin palkka tulee sit tuplana eli 14h x harjottelijan tuntipalkka, ei paha! :) Saatiin kyllä tosi hyvin tehtyä hommia ja koko myymälä oikeestaan tänään kuulemma inventoitua loppuun. Yhden aikaan, kun töistä lähdin niin ei ollut enää kun kapuloimista ja kaikki oli jo laskettu.
Illalla äiti kävi kylässä ja sit minä kävin mummolla kylässä ja sit me käytiin mummon kanssa hakemassa Erkki-kisu mulle Jusun luota! Ja voi että tuota kehrääjää, se ei jätä mua hetkeksikään rauhaan; saunaan olis tahtonut tulla mukaan, jokapaikkaan seuraa ja puskee ja kehrääkehrääkehrää... Vähän jos alkoi Erkillä nyt kissanpäivät! :) Eikä se oo ees kerinny rottia kytätä yhtään, kehrää ja nukkuu nytkin tuossa minun selän takana ja oikein nojailee minuun. Mikä pötkylä <3
Tuossa on joku ikivanha kuva Erkistä sillon kun se meille tuli joskus montamonta vuotta sitten. :)
Huomenna pitäis sitten jo kouluun raahautua. Oon kyllä sen verran ovela, että lähdetään äitin kans aamupäivästä hoitamaan vähän asioita kaupungille ja meen sit kouluun vasta 12 aikoihin, kun tosiaan on kyllä ens viikko niin täyteen tuupattu kaikkee koulujuttuja, että muullon ei oikein ehdi. Joten tautiopin luennot on siis hyvä käyttää asioiden hoiteluun, kuten mm. maistraatissa käynti ja passikuvien + passin hankinta.. :) Passista tulikin mieleen, että maksoin just minun Turkin matkasta loput. Reilun kuukauden päästä sitä ollaankin sitten lämpimässä <3!
Taidan yrittää tehdä tuon terveydenhuollon tietotekniikan palautustehtävän (huomenna palautus!) loppuun tässä ja sit kaivaudun Erkin kanssa peiton alle. Hyvää yötä!
Ps. Ennemmin olisin vaikka inventoimassa! (olisin lisännyt tähän hienot inventointikuvat kännykästä, mutta kun on nyt toi saunalahti nii ei siinä oo mitään asetuksia FFUUUU... ootan innolla et se dna tulee takas!)
Illalla äiti kävi kylässä ja sit minä kävin mummolla kylässä ja sit me käytiin mummon kanssa hakemassa Erkki-kisu mulle Jusun luota! Ja voi että tuota kehrääjää, se ei jätä mua hetkeksikään rauhaan; saunaan olis tahtonut tulla mukaan, jokapaikkaan seuraa ja puskee ja kehrääkehrääkehrää... Vähän jos alkoi Erkillä nyt kissanpäivät! :) Eikä se oo ees kerinny rottia kytätä yhtään, kehrää ja nukkuu nytkin tuossa minun selän takana ja oikein nojailee minuun. Mikä pötkylä <3
Tuossa on joku ikivanha kuva Erkistä sillon kun se meille tuli joskus montamonta vuotta sitten. :)
Huomenna pitäis sitten jo kouluun raahautua. Oon kyllä sen verran ovela, että lähdetään äitin kans aamupäivästä hoitamaan vähän asioita kaupungille ja meen sit kouluun vasta 12 aikoihin, kun tosiaan on kyllä ens viikko niin täyteen tuupattu kaikkee koulujuttuja, että muullon ei oikein ehdi. Joten tautiopin luennot on siis hyvä käyttää asioiden hoiteluun, kuten mm. maistraatissa käynti ja passikuvien + passin hankinta.. :) Passista tulikin mieleen, että maksoin just minun Turkin matkasta loput. Reilun kuukauden päästä sitä ollaankin sitten lämpimässä <3!
Taidan yrittää tehdä tuon terveydenhuollon tietotekniikan palautustehtävän (huomenna palautus!) loppuun tässä ja sit kaivaudun Erkin kanssa peiton alle. Hyvää yötä!
Ps. Ennemmin olisin vaikka inventoimassa! (olisin lisännyt tähän hienot inventointikuvat kännykästä, mutta kun on nyt toi saunalahti nii ei siinä oo mitään asetuksia FFUUUU... ootan innolla et se dna tulee takas!)
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Huomenta
Siis oikeesti, ei huomenta. Heräsin tänään jo vähän jälkeen yhdeksän virkeänä ja ilman kellonsoittoo! IHANAA! :) Ja aurinkoki paistaa ja kaikkee, onpa kiva. Ja me lähdetään kohta inv inv inventoimaan, onpa kiva. Olin muuten eilen töissä _yksin_, kun Kane oli kipeenä. Aamulla olin et ei vittu, mä en selvii tästä päivästä, mutta sit iltapäivällä olin et voi saatana, tää päivähän meni äkkiä :) Jep, pääsin jo myymälän puolelle inventoimaan, niin siellä ei ihan niin suuri epätoivo iskenyt.
Eilen melkein lähettiin käymään kylänpuarissa alias Parissa Ärrässä, mut sit ei jaksettukaa. Kävin saunassa ja join yhen lonkeron ja olin ihan kuitti. Se siitä. Ja nukkumaankin menin sit sohvalla torkkumisen jälkeen joskus yhdentoista aikaan. Vähän erilainen perjantai... äiti soitteli sit kahen aikaan yöllä, kun ne oli ollu selkeesti oman kylänpuarissa Sartsan ja Ningin kaa ja munkin ois pitäny olla siellä, muttaku rahanperässä lähin tänne etelään. Plääh.
Taijan lähtee pukemaan. Ja inv.
Eilen melkein lähettiin käymään kylänpuarissa alias Parissa Ärrässä, mut sit ei jaksettukaa. Kävin saunassa ja join yhen lonkeron ja olin ihan kuitti. Se siitä. Ja nukkumaankin menin sit sohvalla torkkumisen jälkeen joskus yhdentoista aikaan. Vähän erilainen perjantai... äiti soitteli sit kahen aikaan yöllä, kun ne oli ollu selkeesti oman kylänpuarissa Sartsan ja Ningin kaa ja munkin ois pitäny olla siellä, muttaku rahanperässä lähin tänne etelään. Plääh.
Taijan lähtee pukemaan. Ja inv.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Viikonloppu tj 9
Huhhuijjaa, työputki jatkuu. Vielä ois niinkun torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Ja sit ihan törkee kouluviikko siihen päälle. Eli sen jälkeinen viikonloppu on kyllä jo kaivattu.. Sit voi käydä niin, että otan ehkä PIENET sille, kun oon ollu niin ahkera! (8
Jepniin, siis tänään laskettiin taas niin niitä tuttuja sukkia. Ja meinattiin Kanen kanssa kuolla epätoivoon ja itkuun ja nauruun, kun oli 9:30-16:30 töitä, niin tuntu ihan törkeen pitkältä päivä. Jotenkin semmoset aamuvuorot ei vaan tunnu niin pitkiltä, kun jää sit illastakin aikaa tehdä jotain muuta. Sitten kyllä pidennettiin meidän päivää pienellä shoppailukierroksella Lohjan Pörssissä ja nyt Satutäti vinoilee mulle, kun ois pitäny Nummelan Pörssistä ostella, että ne ois saanu lisää myyntiä! :D
Kohta nukkumaan. Ainiin ja alotettiin tänään muuten jo kemppareita laskemaan! Tervemenoa sukat, tervetuloa pesuaineet! :D
Huomisiin!
Jepniin, siis tänään laskettiin taas niin niitä tuttuja sukkia. Ja meinattiin Kanen kanssa kuolla epätoivoon ja itkuun ja nauruun, kun oli 9:30-16:30 töitä, niin tuntu ihan törkeen pitkältä päivä. Jotenkin semmoset aamuvuorot ei vaan tunnu niin pitkiltä, kun jää sit illastakin aikaa tehdä jotain muuta. Sitten kyllä pidennettiin meidän päivää pienellä shoppailukierroksella Lohjan Pörssissä ja nyt Satutäti vinoilee mulle, kun ois pitäny Nummelan Pörssistä ostella, että ne ois saanu lisää myyntiä! :D
Kohta nukkumaan. Ainiin ja alotettiin tänään muuten jo kemppareita laskemaan! Tervemenoa sukat, tervetuloa pesuaineet! :D
Huomisiin!
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Todelliset ystävät jättävät tassunjälkiä sydämeesi
Minka-tytön tarina
Blogin otsikkokuvanakin toimiva Speck Line Dancing Diva alias Minka Mönkkönen oli siis minun ihka ensimmäinen oma koira, pieni cockerspanielityttö Lapualta. Minka syntyi 10.6.2007 ja muutti meille sitten elokuun 10. pvä. Kaikki meni hyvin, ja Minka valloitti sydämiä surusilmillään ja sympaattisella olemuksellaan. Välillä tosin kiristeltiin hampaita sisäsiisteyden ja tavaroiden tuhoamisen suhteen, mutta silti, tätä pientä tyttöä ei voinut olla rakastamatta. <3
Kunnes sitten seuraavana kesänä, Minkan 1-vuotis rokotusten jälkeen tyttö sai hirmuiset reaktiot rokotuksista. Kolme päivää rokotusten jälkeen Minkan tila alkoi romahtaa ja neljäntenä päivänä tyttö ei pystynyt enää kävelemään ollenkaan ja pissasikin alleen maaten. Mittailtiin kuumetta, epäiltiin kohtutulehdusta ja vaikka mitä. Käytiin ultrassa ja usealla eri lääkärillä, eikä kukaan oikein osannut sanoa mihinkään mitään.. "rokotusten jälkeinen reaktio kai se oli".
No, pieni tyttönen taisteli hengestään ja söi seuraavat puolitoista vuotta kortisonia ja särkylääkettä päivittäin, ja liikkuminen oli mitä oli.. aamulla ei ihan heti ylös päästy ym. Kunto vaihteli paljon, joskus lenkkeiltiin pitkiäkin lenkkejä, joskus hyvä että päästiin pihalle tarpeille. Syksyllä 2009 Minkan kunto romahti taas ja aloin jo itsekin vaipua epätoivoon. Käytiin meidän luottolääkärillä Paavolla (Kuopion Päivärannan Rakki & Katti) syksyn aikana hakemassa "ihmepiikkejä" Minkalle viikoittain useamman kuukauden ajan.. kunnes tuli se päivä, etten pystynyt menemään lääkäriin itkemättä. Kannoin Minkan sisään vastaanottohuoneeseen kyynelten valuessa silmistäni ja silloin näki Paavokin, että alan jo luovuttaa pikkuhiljaa.. Paavo antoi Minkalle vielä "ihmepiikin", vaikka näki, että koira hädin tuskin pysyi enää pystyssä ja sanoi, että tehdään se sitten joku kaunis päivä tässä..
Kuukausia meni, enkä ottanut lääkäriin enää yhteyttä. Yritin sinnitellä ja ajattelin, että kyllä me pärjätään. Minä kyllä pidän omasta pikkuisestani huolen viimeiseen asti. Minka kulki kaikkialle mukanani, sillä se vaati kuitenkin niin erikoiskohtelua, että ihan minne tahansa sitä ei edes hoitoon pystynyt jättämään. Ja jokaikisen hetken ajan, minkä olin poissa sen luota, tunsin syyllisyyttä siitä kuin olisin hyljännnyt oman pikkuiseni.
Marraskuun 30. päivänä maa alkoi olla jo roudassa. Oltiin oltu Minkan kanssa mummon luona yötä ja mentiin aamulla ulos pissille. Kannoin tytön tuttuun tapaan pihalle, Minka istuskeli hetken maassa, kieri niin että syksyn lehdet tarttuivat turkkiin ja nousi välillä istumaan ja haukkui kaikelle mahdolliselle - ohikulkijoille, autoille, omaksi ilokseen.. Sitten pieni köntys nousi seisomaan, pissasi ja lähti kävelemään hoippuvin askelin kohti minua. Silloin tiesin, että paluuta ei enää ole. Sillä hetkellä tein päätöksen, että tytön on parempi ilman kipua ja kärsimystä. Ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin; minun on parempi ilman jokapäiväistä itkua ja hammastenkiristystä, kun yritän pitää pikku-Minkan luonani...
Iltapäivällä ehdotin äitille, kun hän tuli käymään mummon luona kahvilla, että joko tänään.. nyt olisin valmis. Äiti soitti heti Paavolle ja sanoi, että nyt tultaisiin, ennenkun tyttö katuu ja muuttaa mieltään. Ja niinhän sitä mentiin. Paavo sanoi, että tulkaa vaan heti kun ehditte ja Minkan viimeinen matka alkoi. Jusu (isäpuoleni) lähti viemään meitä (minua, äitiä ja Minkaa) kohti Päivärantaa, koska meistä kummastakaan ei olisi ajajiksi tällä reissulla. Menomatka itkettiin ja taidettiinpa parit rohkaisevat lonkerotkin siinä juoda. Minka nukkui koko matkan vieressäni takapenkillä, pää minun sylissäni.
(ääh, ei tästä meinaa tulla mitään, kun en näe kyynelsilmin tätä tekstiä kirjoittaa..)
Vastaanotolle mentäessämme olimme ainoat asiakkaat. Kannoin Minkan pöydälle ja Paavo kaappasi tytön kainaloonsa ja kuiski sen korvaan "mitä rakas, Minka tyttönen..". Minka pelkäsi lääkärikäyntiään tuttuun tapaansa ihan hurjana ja tärisi pöydällä hirmuisesti. Laskin Minkan kyljelleen makuulle ja kuiskailin sen korvaan rauhoittavia sanoja "ei hätää, älä pelkää.. kohta kaikki on paremmin". Pari viimeistä hännän heilutusta ja tunsin kun tytön sydän lakkasi lyömästä maanantaina 30. marraskuuta kello 16.10. Nyt se on ohi. Käärimme pikkuisen lakanaan ja kannoin sen autoon.. takakonttiin. En enää tahtonut sitä viereeni..
Loppu ilta ja seuraavat pari päivää olikin sitten yhtä helvettiä.. Syytin itseäni Minkan tappamisesta ja tahdoin sen niin paljon takaisin. Mutta pikkuhiljaa ikävä hellitti, tosin koskaan se ei tule hellittämään täysin. Nytkin vuodatan kyyneliä kuin Niagaran putous tätä kirjoittaessani. Eikä kukaan tule minun pikkuista ikinä korvaamaan..
Nyt Minka lepää mummon pihassa haudassaan. Aina lähellä.
Minka & Pinssi-marsu kirmailevat vihreämmillä niityillä nyt jälleen yhdessä.. tai syövät heinää kuten kuvassa :)
Blogin otsikkokuvanakin toimiva Speck Line Dancing Diva alias Minka Mönkkönen oli siis minun ihka ensimmäinen oma koira, pieni cockerspanielityttö Lapualta. Minka syntyi 10.6.2007 ja muutti meille sitten elokuun 10. pvä. Kaikki meni hyvin, ja Minka valloitti sydämiä surusilmillään ja sympaattisella olemuksellaan. Välillä tosin kiristeltiin hampaita sisäsiisteyden ja tavaroiden tuhoamisen suhteen, mutta silti, tätä pientä tyttöä ei voinut olla rakastamatta. <3
Kunnes sitten seuraavana kesänä, Minkan 1-vuotis rokotusten jälkeen tyttö sai hirmuiset reaktiot rokotuksista. Kolme päivää rokotusten jälkeen Minkan tila alkoi romahtaa ja neljäntenä päivänä tyttö ei pystynyt enää kävelemään ollenkaan ja pissasikin alleen maaten. Mittailtiin kuumetta, epäiltiin kohtutulehdusta ja vaikka mitä. Käytiin ultrassa ja usealla eri lääkärillä, eikä kukaan oikein osannut sanoa mihinkään mitään.. "rokotusten jälkeinen reaktio kai se oli".
No, pieni tyttönen taisteli hengestään ja söi seuraavat puolitoista vuotta kortisonia ja särkylääkettä päivittäin, ja liikkuminen oli mitä oli.. aamulla ei ihan heti ylös päästy ym. Kunto vaihteli paljon, joskus lenkkeiltiin pitkiäkin lenkkejä, joskus hyvä että päästiin pihalle tarpeille. Syksyllä 2009 Minkan kunto romahti taas ja aloin jo itsekin vaipua epätoivoon. Käytiin meidän luottolääkärillä Paavolla (Kuopion Päivärannan Rakki & Katti) syksyn aikana hakemassa "ihmepiikkejä" Minkalle viikoittain useamman kuukauden ajan.. kunnes tuli se päivä, etten pystynyt menemään lääkäriin itkemättä. Kannoin Minkan sisään vastaanottohuoneeseen kyynelten valuessa silmistäni ja silloin näki Paavokin, että alan jo luovuttaa pikkuhiljaa.. Paavo antoi Minkalle vielä "ihmepiikin", vaikka näki, että koira hädin tuskin pysyi enää pystyssä ja sanoi, että tehdään se sitten joku kaunis päivä tässä..
Kuukausia meni, enkä ottanut lääkäriin enää yhteyttä. Yritin sinnitellä ja ajattelin, että kyllä me pärjätään. Minä kyllä pidän omasta pikkuisestani huolen viimeiseen asti. Minka kulki kaikkialle mukanani, sillä se vaati kuitenkin niin erikoiskohtelua, että ihan minne tahansa sitä ei edes hoitoon pystynyt jättämään. Ja jokaikisen hetken ajan, minkä olin poissa sen luota, tunsin syyllisyyttä siitä kuin olisin hyljännnyt oman pikkuiseni.
Marraskuun 30. päivänä maa alkoi olla jo roudassa. Oltiin oltu Minkan kanssa mummon luona yötä ja mentiin aamulla ulos pissille. Kannoin tytön tuttuun tapaan pihalle, Minka istuskeli hetken maassa, kieri niin että syksyn lehdet tarttuivat turkkiin ja nousi välillä istumaan ja haukkui kaikelle mahdolliselle - ohikulkijoille, autoille, omaksi ilokseen.. Sitten pieni köntys nousi seisomaan, pissasi ja lähti kävelemään hoippuvin askelin kohti minua. Silloin tiesin, että paluuta ei enää ole. Sillä hetkellä tein päätöksen, että tytön on parempi ilman kipua ja kärsimystä. Ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin; minun on parempi ilman jokapäiväistä itkua ja hammastenkiristystä, kun yritän pitää pikku-Minkan luonani...
Iltapäivällä ehdotin äitille, kun hän tuli käymään mummon luona kahvilla, että joko tänään.. nyt olisin valmis. Äiti soitti heti Paavolle ja sanoi, että nyt tultaisiin, ennenkun tyttö katuu ja muuttaa mieltään. Ja niinhän sitä mentiin. Paavo sanoi, että tulkaa vaan heti kun ehditte ja Minkan viimeinen matka alkoi. Jusu (isäpuoleni) lähti viemään meitä (minua, äitiä ja Minkaa) kohti Päivärantaa, koska meistä kummastakaan ei olisi ajajiksi tällä reissulla. Menomatka itkettiin ja taidettiinpa parit rohkaisevat lonkerotkin siinä juoda. Minka nukkui koko matkan vieressäni takapenkillä, pää minun sylissäni.
(ääh, ei tästä meinaa tulla mitään, kun en näe kyynelsilmin tätä tekstiä kirjoittaa..)
Vastaanotolle mentäessämme olimme ainoat asiakkaat. Kannoin Minkan pöydälle ja Paavo kaappasi tytön kainaloonsa ja kuiski sen korvaan "mitä rakas, Minka tyttönen..". Minka pelkäsi lääkärikäyntiään tuttuun tapaansa ihan hurjana ja tärisi pöydällä hirmuisesti. Laskin Minkan kyljelleen makuulle ja kuiskailin sen korvaan rauhoittavia sanoja "ei hätää, älä pelkää.. kohta kaikki on paremmin". Pari viimeistä hännän heilutusta ja tunsin kun tytön sydän lakkasi lyömästä maanantaina 30. marraskuuta kello 16.10. Nyt se on ohi. Käärimme pikkuisen lakanaan ja kannoin sen autoon.. takakonttiin. En enää tahtonut sitä viereeni..
Loppu ilta ja seuraavat pari päivää olikin sitten yhtä helvettiä.. Syytin itseäni Minkan tappamisesta ja tahdoin sen niin paljon takaisin. Mutta pikkuhiljaa ikävä hellitti, tosin koskaan se ei tule hellittämään täysin. Nytkin vuodatan kyyneliä kuin Niagaran putous tätä kirjoittaessani. Eikä kukaan tule minun pikkuista ikinä korvaamaan..
Nyt Minka lepää mummon pihassa haudassaan. Aina lähellä.
Minka & Pinssi-marsu kirmailevat vihreämmillä niityillä nyt jälleen yhdessä.. tai syövät heinää kuten kuvassa :)
Lomapäivä & cockerihaaveita
Tässä se nyt menee, tai oikeestaan alkaa olla jo aika finaalissa; nimittäin mun ainoo hiihtolomapäivä! Tänään viettelin siis vapaata, eli heräsinkin tossa yhen aikoihin vasta ja sit oon vaan dataillu ja syöny ja syöny ja dataillu ja kaikkee semmosta pientä! Kohta vois melkein suunnistaa edes Teklan kanssa pikkulenkille, ettei ihan täysin tule mökkihöperöksi täällä. :) Illalla pitäis vielä Satutätin ja Sirkku-serkun tukat värjätä, kun menin luppaamaan.
Koulutehtäviäkin varmaan olis, mutta jotenkin en jaksais nyt ajatella niitä.. saati sitten viikon päästä häämöttävää sisätautien lääketieteellistä tenttiä. MASENNUS! Arvatkaa vaan oonko edes kirjaa saanut mistään tähän hätään? Ettäjoo. Uusinnassa tavataan. :)
Niin, ja voi itku että tuli hirmunen cockerikuume, kun Minkan kasvattajan sivuilla oli eilen julkaistu juttu, että punainen, 1-vuotias Mette-tyttönen etsisi uutta rakastavaa kotia! Tyttö olis kyllä ihan kaikin puolin mun haaveet täyttävä, mutta uusi cockeri ei taida ihan vielä sopia kuvioihin, kun Aino muuttaa mun luokse ja se ei tunnetusti hirmu hyvin tule juttuun toisten koirien kanssa.
Aino 3v. näyttelyssä. :)
Mutta näin ajan kuluksi taidan kertoa erillisessä postauksessa Minkan, minun oman pikkuisen tytön, tarinan, joka siis löytyy tuosta blogin otsikkokuvastakin.. :) Kyyneliä luvassa.
Koulutehtäviäkin varmaan olis, mutta jotenkin en jaksais nyt ajatella niitä.. saati sitten viikon päästä häämöttävää sisätautien lääketieteellistä tenttiä. MASENNUS! Arvatkaa vaan oonko edes kirjaa saanut mistään tähän hätään? Ettäjoo. Uusinnassa tavataan. :)
Niin, ja voi itku että tuli hirmunen cockerikuume, kun Minkan kasvattajan sivuilla oli eilen julkaistu juttu, että punainen, 1-vuotias Mette-tyttönen etsisi uutta rakastavaa kotia! Tyttö olis kyllä ihan kaikin puolin mun haaveet täyttävä, mutta uusi cockeri ei taida ihan vielä sopia kuvioihin, kun Aino muuttaa mun luokse ja se ei tunnetusti hirmu hyvin tule juttuun toisten koirien kanssa.
Aino 3v. näyttelyssä. :)
Mutta näin ajan kuluksi taidan kertoa erillisessä postauksessa Minkan, minun oman pikkuisen tytön, tarinan, joka siis löytyy tuosta blogin otsikkokuvastakin.. :) Kyyneliä luvassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
